Kevättä rinnassa!



Hei vaan blogiseni, jonka olen aivan autuaallisesti unhoittanut ja ignoorannut vailla kunnon syytä, mutta joka nyt näin kevään korvalla taas saa palata takaisin elävän kirjoihin! :)

Ensimmäisenä haluan mainita, etten enää asu pienessä ja vailla luonnonvaloa olevassa huoneessa. Kun meiltä jälleen muutti yksi kämppis pois helmi-maaliskuun vaihteessa ja kun satuin eksymään tähän valoisaan huoneeseen eräänä auringoisena ja lämpimänä päivänä, en voinut vastuutaa kiusausta soittaa vuokraisännälle ja kysyä voisinko vaihtaa huoneita. Ja niinhän siinä sitten kävi, että maaliskuun ensimmäisinä päivinä muutin tavarani isompaan ja kivempaan huoneeseen, joka kaiken lisäksi sijaitsee Annun huonetta vastapaatä, joten meillä on täällä pieni Suomi-nurkkaus :D Paljon kalliimmaksihan tämä tulee mutta huoneessa on jopa pieni takkakin, joka siis ei enää ole toiminnassa, ja ranskalainen parveke, joten onhan se aivan toisenlaista asua tässä huoneessa. Innolla odotan kun kevät pääsee niin pitkälle, että aurinkoa ja lämpöä riittää ja pääsen istuskelemaan parvekkeelleni aurinkoon. Vielä näitä päiviä ei siis kovin montaa ole ollut. Espanjan kevät on tähän asti ilmoiltaan ollut aika kylmä ja sateinen, mutta jo tällä viikolla pitäisi tulla jo todella lämpimiä päiviä. Vihreetä täällä alkaa jo olemaan, sen huomaa varsinkin aina kun matkustamme junalla kaupungin ulkopuolelle meijän yliopistolle ja kun astumme pois junasta Autonoman pihalle, meitä tervehtii tuoksullaan niin vastaleikattu nurmi kuin myös muutamat kukkaset ja käsittääkseni kirsikkapuun kukat. Tiedän, että yliopistolta napaamani kuvat eivät oikein tue tätä kuvaustani, mutta voin myöhemmin keväällä sitten laittaa kivempia kuvia, kunhan puihinkin ensin on tullut lehdet.

 





Facultad de Filosofia y Letras eli Filosofian ja
Kirjainten tiedekunta, mihin siis kieletkin kuuluvat



Toki voin kertoa lukuisista eroista niin espanjalaisen ja suomalaisen koulujärjestelmän välillä kuin ihan arkipäiväistenkin asioiden välillä, mutta tähän väliin totean, että jollain tapaa elämä on ihan samanlaista täällä kuin Suomessakin; sama (opiskelijan)arki se tulee vastaan täälläkin. Aamulla on noustava aikaisin luennoille, päivä menee yrittäessä jaksaa ja ymmärtää kaikki asiat luennoilla ja välillä on paljon läksyjä, joista muutamista ryhmätehtävistä olen tällä hetkellä pahasti jäljessä. Itseasiassa meillä on täällä yllättävän paljon ryhmätyöskentelyä, mikä on sekä hyvä että huono juttu. Itse tykkään yleensä toimia ryhmässä varsinkin jos aihe on kiinnostava mieluummin kuin kirjoittaa pitkiä esseitä, mutta ryhmän tapaamisienjärjestely tuottaa päänvaivaa varsinkin kun yhdelläkin kurssilla meitä on 5 samassa ryhmässä ja aikataulut menee aina välillä pahasti päällekäin. Usemmilla kursseilla meillä on käytössä ns. pack, joka on siis paksu vihkonen, jossa on sitten sekä lukemisia, että tehtäviä tai sitten on molemmille erilliset vihot. Näitä myydään Reprografioissa eli kopio"kioskeissa", joissa voi pyytää kopioita tai ostaa kurssimateriaaleja. Kallein (ja paksuin) vihkonen maksoi lähes 14 euroa, joka on aika kallis siihen verrattuna, että Jyväskylässä kurssimateriaalit joko jaetaan tunneilla, lainataan kirjastosta tai ostetaan n. muutaman euron hintaan.

Niin kurssivalinnat on nyt lyöty lukkoon ja päädyin sitten suorittamaan 3 englannin kurssia ja yhden espanjankurssin, joka on siis vaihtareille tarkoitettu kurssi ja näistä kursseista yllättäen kaikista kivoin esimerkiksi siitä syystä, että meillä tosi kivat espanjalaiset opettajat, joiden avulla monimutkaisistakin kieliopin koukeroista tulee ehkä hieman helpompia. Englannin kursseista minulla on diskurssintutkimusta (Discourse Analysis in English), englannin kielen historiaa (History of the English Language) ja yksi kirjallisuus kurssi, jossa lähinnä käsitellään runoutta, hui. Historian kurssin luovutin, koska luennot ei olleet kovin hyödyllisiä (espanjaksi kun olivat) ja koska työmäärä tuolla kurssilla ylitti oman kipukynnnykseni. Suoritan sitten Suomessa taas enemmän. Opettajina on niin espanjalaisia kuin natiivejakin, esim. diskurssitutkimuksen opettaja on Briteistä. Espanjalaisilla ei täällä ole niin sanottua akateemista varttia (eli siis tunnit alkaa 15 yli kuten meillä Suomessa), vaan tunnit alkaa oikeastaan sillon kun kyseisen aineen opettaja saapuu paikalle, joten ikinä ei voi olla varma onko ajoissa vai myöhässä. Espanjalaisia opiskelijoita tämä ei kyllä huolestuta, koska lähinnä he saapuvat tunneille silloin kun itseä huvittaa, espanjalaisen aikakäsityksen mukaan kun ei nyt aina tarvii olla ihan ajoissa joka paikassa, ainakin kun kyse on epävirallisesta tapahtumasta. Voisin myös sanoa, että on hirmuikävä suomalaisia opiskelijaravintoloita kampuksella kuten Ilokiveä tai Lozzia. Täälläkin saa ruokaa halpaan hintaan kampuksen kahviloista ja ravintoloista; 5 euroon saa kahden ruokalajin lounaan, mutta ongelmana on että aina ei ruoka ole niin hyvää. Kaikki on aina uitettu öljyssä tai jossain rasvassa ja yleensä esim.kana tulee aina ranskalaisten kanssa, joihin koko espanja on ilmeisesti aika tottunut sillä ravintoloissa hyvin usein lisukkeena tulee ranskikset. Välillä ihan kivaa, mutta jo nyt alkaa kyllästymään siihen. Ravintoloissa on myös tyypillistä, että ainakin päiväsaikaa (=siestan aikaan) 2 ruokalajin annos maksaa n.10-12 euroa, johon siis kuuluu juoma ja jälkiruoka. Joka puolella siis näkee näitä Menu del Dia -nimisiä tarjouksia, ja päivisin ravintolat ovatkin täynnä töistään siestaa viettäviä ihmisiä.

Vaihtarin arkeen kuuluu tietysti myös ESN:n järkkäämät vaihtarireissut, joista nyt tähän menessä olemme osallistuneet kahdelle. 20 päivä helmikuuta suuntasimme kulkumme bussilla yhdessä muitten vaihtareitten kanssa kohti Toledoa, joka ei ole täältä Madridista kuin noin tunnin ajomatkan päässä. Toledo on siis historiallinen, pienempi kaupunki suuren Madridin kupeessa ja ehdottomasti vierailunarvoinen, varsinkin kun sinne pääse hyvin helposti esimerkiksi bussilla. Toledo oli upea pikku katuineen ja vanhoine rakennuksineen. Madridistakin löytyy vanhoja ja komeita taloja, kadedraaleja ja linnoja, mutta Toledoon tutustuessa tuntui kuin olisin tipahtanut suoraan keski-ajalle olihan Toledo Espanjan pääkaupunki ennen Madridia. Ensimmäisenä suuntasimme korkella kukkulalle, josta näki koko pienen kaupungin komeuden, mutta koska aamu oli sumuinen, kuvista yllättäen ei tullut niin hohdokkaita. Sen jälkeen ajoimme itse kaupunkiin ja vietimme päivän siellä käyskennellen ja tutustuimme paikkoihin meidän ESN-oppaiden avustuksella. Toledossa kadut ovat julman kapeita, mutta siitä huolimatta espanjalaiset kurvailevat siellä autoineen kuin kurjapäät. Löysimme myös monia kauppoja, joissa myytiin miekkoja tai muita vastaavia historiallisia esineitä, joka vain vahvisti mielikuvaani Toledon keskiaikaisista ritareista ja linnoista.

Panoraamakuva Toledosta



Las Fallas - Valencia



Toissa viikonloppuna 19. pvä maaliskuuta vaihdoimme sitten Madridin maisemat matkustaaksemme itärannikolle Valenciaan, jossa on vuosittain Las Fallas -karvevaalit. Meidän yliopistosta lähti 6 bussilastillista vaihtareita, joten voitte kuvitella, että varsinkin kun ilta alkoi hämärtyä Valenciassa oli porukkaa kuin sieniä sateella eli siis paljon. Koko höskähän kestää viikon ellei kauemminkin, mutta huipentuu viimeisenä launtaina eli juuri silloin ku me tupsahdimme paikalle. Jutun ideana on suuren suuret metallin ja jonkunlaisen paperimassan avulla rakennetut hahmot, joita on joka puolella kaupunkia ja jotka sitten keskiyöllä tai jälkeen poltetaan samaan aikaan mahtavien ilotulituksien kanssa. Osa rakennelmista oli kuin suoraan saduista napattuja, toisten taas kerrottiin olevan satiirisia tai esimerkiksi yhteiskuntakriittisiä ja joistain teoksista sen pystyikin huomaamaan erittäin helposti kun taas toiset aukeat varmaan vain niille, joilla on enemmän tietoa Espanjan poliittisista hahmoista, mutta hienoja ne joka tapauksessa oli! Matka Valenciaan kesti jopa yli 4 tuntia ja perille päästyämme kiertelimme jonkun aikaa keskustassa ja lounastimme ulkona. Pauketta ja savua riitti joka puolella sillä Fallasien aikaan on ilmeisesti sallittua paukautella kaikenmaailman paukkupanoita kaduilla (pikkupojille parasta aikaa vuodesta!). Koska olimme espanjalaisessa kaupungissa, joka sijaitsee rannikolla (toisin kuin Madrid), halusimme ehdottamasti nähdä playan eli beachin eli rannan ja niinpä pähkäilimmekin metrokartan kanssa että miten sinne pääsäisiin. Matka kesti n. puolituntia metrolla/ratikalla, mutta oli se sen arvoista kun sain vähäsen uittaa (kieroja) varpaitani Välimeressä. Illalla palloilimme lisää kaupungilla, pidimme piknikkiä puistossa ja yöllä sitten keräännyimme keskustaan ihmetteleen niitä roihuja, joita rakennelmien polttamisesta syntyi. Niin ja ilotulitukset oli myös hienoja! Bussi lähti takaisin 4 jälkeen yöllä ja kotona oltiin 10 aamulla ja kotona odotti oma pehmeä ja lämmin sänky, johon oli hyvä kellahtaa rankan reissun jälkeen.



Lopuksi vielä pari kuvaa polttamisista ja sitten jätänkin seuraavat jutut jo seuraavaan kertaan! :) Adios!



Ennen...





jälkeen.